Pehmeät tassut ja pulleat massut ne Mandylla Lyylillä on, kun Mandy ja Lyyli yhdessä käyvät joulun viettohon (ja tähän sopii Nisse-polkan melodia :D  ) Tätä laulua laulettiin jo vuosi sitten, kun koitettiin jaksaa rakennuksella. Lyylin voimalla sitä jaksoi silloin useammankin kerran, eikä näemmä turhaan. Hieno neiti tuosta Lyylistä on tullut, kertakaikkiaan :)

Jouluherkkuja odotellessa

Isot saa aina ensin

Muttei ne pienetkään koskaan ilman jää

Mandy on tosi kärsivällinen ja salliva Lyylin suhteen. Lenkillä kuitenkin yleensä laitetaan lauma järjestykseen, arvojärjestykseen.

Näin sitä kellahdetaan

Ja näin sitä hyökätään kuin härkä suoraan kylkeen

Mutta kyllä me välillä ihan sovussakin mennään

Mandy ja Lyyli postinhaussa. Tässä kuvassa näkyy hyvin Lyyli sivuprofiilikin. Suorilta on jalat toistaiseksi näyttäneet :)

Järvikin jäätyi pienen ihmetykseksi

Lumileonbergi

Meillä oli vielä tavallista villimmät painit, kun oli lunta. Se oli tytöistä niin veikeää. Jospa se vielä sataisi takaisin.

Jouluna pitää myös muistaa levätä. Kerrossänky.

Tässä tupa siivottuna meidän ihmisten toimesta

Tässä tupa siivottuna Lyylin toimesta...

Eikö tulluki hieno tupa??

Minulla ei sitten ollut osaa eikä arpaa tuohon.

Joulupatjalla ja sen läheisyydessä uni maistaa

Mandy Amanda Koiranen

Lyyli Aleksandra Leopatra

Lauma siistissä nipussa kuvaajaa lukuunottamatta.

Erinomaista uutta vuotta teille kaikille, jotka täällä käytte :)

 Lyylistä kasvaa hieno otus :) Niinkuin jo pentutestissä sanottiin, niin Lyyli on me-henkinen. Kotona neitokainen on tosi innoissaan omista ihmisistään  ja Mandysta ja oikeastaan ihan kaikesta. Kaupungissa ei oo yhtään kivaa, siellä ollaan lähinnä innoissaan meidän autosta, jolla pääsee pois :D Lyyli on tosi kova liehittelemään meitä kaikkia täällä kotona ja on kyllä onnistunutkin kietomaan meidät kaikki pikkuvarpaansa ympärille. Kerrassaan valloittava otus. Mandykin on ilmiselvästi mieltynyt Lyyliin TOSI paljon.

Hienona järveä kiertämässä

Kaupungin kaunein Lyyli, vai pitäiskö sanoa metsän kaunein Lyyli

Kaverit nuuskuttelemassa

Meillä on vaihtelevia maastoja. Niissä on Lyylin hyvä kasvattaa habaa :)

Löytyy myös kurasia metsäojia (haju oli melekonen)

Mandy vahtii hienosti koko perheen puolesta, meidän vastuunkantaja

Söpöläiset

Lyyliltä on tippuneet hampaat ja nyt on hyvää vauhtia kasvamassa aikuisten hamppaat

Jokailtainen painiottelu menossa

Vastuu painaa harteilla ja ilme on niin vakava. Tässä koirassa asuu suuri viisaus.

Tämä koira näyttää ylväältä juuri tässäs kuvassa, mutta se vain osoittaa tämän koiran näyttelijän lahjat :D :D Meidän höpö.

Lyyli ja leviä rintakehä, kyllä on komia koira tulossa

Tämmönen höpö se silti oikiasti on :D

Mandysta ja Lyylistä on kasvanut mahti-pari :) Niin hienoa yhteistoimintaa kuin vai voi olla. Mandy sujuvasti dissaa ruokia, jotta Lyyli alias Hippo saisi lisäannoksia... me ihmiset kyllä osataan nykyään jo vahtia, ettei käy moisia vahinkoja. Nyt, kun Sami oli poissa muutaman päivän ja Mandy tietenkin masentunut asiasta, Lyyli teki kaikkensa saadakseen Mandyn iloisemmaksi ja onnistuikin hienosti :) Säännöllisesti Lyyli kävi parkkipaikalla makoilevan Mandyn hakemassa leikkimään tai tutkimaan jotain erityistä nuuhkua. Mandy sitten taas vuorostaan vahtii Lyyliä suojelevasti, ettei kukaan pääse yllättämään meidän pienokaista. Meidän vieraillessa Savossa olikin roolit vaihtuneet... Mandysta on nyt tullut pomo ja Mandy tulee aina väliin, jos Roosa meinaa komentaa Lyyliä. Harmittavasti Roosa näytti vähän jäävän kolmanneksi pyöräksi, mutta oli se varmaan Roosallekin kuitenkin mukavaa nähdä koirakavereita, toivottavasti ainakin :) 

Lyyli yrittää kovasti kasvaa hipoksi. Paino nousee liian kovaa tahtia ja olenkin tullut siihen tulokseen, että tontut ruokkivat Lyyliä meidän ollessa poissa kotoa. Tällä hetkellä Lyyli painaa 23,2 kg ja on 55,5cm korkea. Pentukoulussa on käyty kaksi kertaa ihan menestyksekkäästi ja molemmat rokotukset on jo haettu. Ja sitten vain siis kuvakavalkadia:

Tässä ensin muutaman viikon takaisia kuvia

Tikku kelpaa aina tällekin leolle

Ja kuten näkyy, tikku kelpaa aina :D

Mustalaiskivellä, tällä kivellä on joskus 1800-luvulla kuulemma mustalaiset käyneet pyykillä, nyt siinä on Lyyli ihan vaan poseeraamassa, koska Lyyli ei ole niin vastuuntuntoinen, että pesisi pyykkiä. Lyyli on HEMPUKKA.

Nukuttaa

Sohvanvaltaaja, jolta on tosin kielletty sohvanvaltaaminen. Se on Mandyn yksityisaluetta.

Ja sitten tämän viikon kuvia: Savossa riitti vauhtia

Vahtipiirteet kasvussa, taustalla Roosa

Samilla riitti herätyskelloja

Lyyli ja Sami

Mutta nämä ne erottamattomat kyllä oikeasti ovat. Suurempaa rakkautta ei maailmassa ole olemassa :)

Talossa on selvästi riiviö...tai ainakin ehtivä pentu, jolla on aina nälkä ja meleko palijo virtaa. Mandylla on otsassa...tai itse asiassa melkein silmien välissä (ihan vähän siitä ylöspäin) haava. On hoidettu sitä pasibactilla, kuten näille on ennenkin tehty. Ihmeteltiin vähän mistä se on taas ilmaantunut. Tänään Sami kuitenkin näki Lyylin riekkumassa Mandyn kimpussa siihen tyyliin, että nuoremman neitokaisen tekosia se kai sitten on. Onneksi Mandy on nyt pitänytkin Lyylin hiukan tiukemmassa kurissa. Ja täytyy sano, että kyllä on Lyyli sitkeä. Ensin uikutetaan kauheasti, kun Mandy laittaa kuriin ja viiden sekunnin päästä ollaan taas roikkumassa korvassa tai ihan missä vaan mistä kiinni saa. On tytöillä söpöjäkin hetkiä, kun tuossa eräänä aamuna söpösti nukkuivat terassilla samassa pedissä sylikkäin ja välillä ollaan niin suloista koiriapainia pihalla.

Köyhän talon porsaat jonossa

"Minen varmasti oo se riiviö, ihan söpö oon!!"

Ja tänään oli vaari hoitamassa koiria, kun me ihmiset olimme pitkän päivän töissä. Koirille oli valmiiksi laitettu omat kupit jääkaappiin odottamaan. Vaari antoi molemmille omansa. Lyyli naposteli tyytyväisenä omansa ja Mandy tyypilliseen tapaansa jätti syömättä (syömättömyyttä aiheuttaa mm. kotiväen puuttuminen paikalta). Unohdettiin sitten sanoa vaarille, että hyvä olisi nostaa kupit pois, jos kaikkea ei ole syöty... Ei se mitään, koska Lyylihän tietenkin söi kaiken, myös Mandyn ruuan. Eli Lyyli söi tänään omien ruokiensa lisäksi puolen viikon liha/sydän-annoksen. Jep jees. Justiin, kun saatiin painon nousu lihan vähentämisellä hidastumaan. Lyyli oli aiheesta selvästi eri mieltä :D

Pikkunen voi tötöillä mitä vaan ja miten vaan, kun isompi pitää näin hyvin vahtia

Mandyn ja Lyyli aamumaisema nykyisin, kun järvi höyryää kylmien öiden jäljiltä

 Lyyli kasvaa hurjaa vauhtia ja energiaa riittää kiusaamaan niin Mandya kuin meitä ihmisiäkin :D Lyyli on villiintyessään oikein napakka puraisemaan pohkeesta ja kyllä se osaakin ottaa kipakasti, kun terävät naskalit iskeytyvät lihaan. 

Suurimmaksi osaksi Lyyli on kuitenkin oikein herttainen ja iloinen pentu. Jalat ovat venyneet pituutta huimasti ja painoakin on jo 14,2kg. Meidän piha on suurimmaksi osaksi rinnettä, joten siinä saa kasvava leo hyvää liikuntaa joka lihakselle. 

Eilen Lyyli taisi hotkaista pienen nahkaluun liian vauhdikkaasti (onnistui ensin pihistämään sen Mandylta) ja myöhemmin päivällä tuli iso oksennus, jonka seassa oli sulamaton nahkaluu. No, onneksi tuli ulos ja jatkossa vain siis TOSI isoja nahkaluita, joita ei voi holasta kerralla alas. Ruoka on kuitenkin maittanut hyvin.

Näistä kahdesta on tullut erottamattomat :)